Miksi oma uloste ei haise?
Pahoittelen nyt jo etukäteen tästä jutusta kaikkia kukkahattutätejä, lopettakaa se lukeminen nyt.
Nyt tulee siis hyvin filosofista pohdintaa. 
Miksi oma uloste ei haise, mutta toisten uloste taas haisee? Joku sanoi tähän, että koska oman ulosteen hajuun tottuu, mutta onkohan ihan siitä kyse. Itse veikkaan, että se johtuu osittain siitä, että tämä on jotenkin geeneissämme ja osaamme myös odottaa hajun tuloa, koska itse tuotamme sen. Mutta on se kuitenkin ihmeellistä, että omaa p*skanhajua tulee miettimättä hengitettyä, mutta jos joku toinen on käynyt vessassa asioimassa, niin on pakko pitää nenästä kiinni ja haju on sietämätön.
7 comments so far
Jätä viesti
juu on tätä joskus aikaa sitten tuulut itekki mietittyä
ja nyt… kiitos sinun wespa… mietin sitä taas…
Hassu juttuhan tuo on, mutta annappa sen oman ulosteesi olla jonkun aikaa (jos vaikka metsässä oot syystä tai toisesta käynyt pyllistämäs), niin alkaa tuokin omaan nenääsi haisemaan.
Oma pieru haisee aina hyvälle.
itekkin kerran mietin, ja olen päätellyt siihen vastauksen: Kun olet vessassa, ja sitten kun ulostetta rupeaa tulemaan, hajua alkaa tulemaan hetken päästä. Olet kuitenkin tottunut jo siihen hajuun, koska haju tulee aika hitaasti. Toivottavasti nyt jotenkin hahmotitte, mutta mielestäni asia on noin
.
Jaa mitenniin ei haise? Kyllä mä ainakin haistan ja vaatteetkin haisee kunnon jöötin jälkeen.
Kyllä mulla on joskus omat ulosteet ja hikikin haissut.
Mä oon huomannut senkin, että oman kehoni hajut, jotka tiedostan muitten nokkaan pahaksi on mun omaan nokkaani jopa miellyttäviä ja en ymmärrä siihe mitään muuta syytä, kun jonkun joko psykologisen syyn tai geneettisen syyn.
Psykologisesti aatellen kyse on kai siitä, että jokainen ihminen on yksinkertaisesti niin “itserakas”, että väheksyy omia hajujaan. Toisten hajut koetaan pahaksi, koska paskantamisella, piereskelylle, hikoilulle jne. on se tietty inhoa luova leima päällään, toisin sanoen olet “epänormaali” jos pitäisit toisten hajuista, joten alitajuisesti et myöskään pidä toisten hajuista.
Geneettisesti kyse voi olla ihmisen ns. reviirin luomistarpeesta, joka on häntäluun tavoin jäänyt muistoksi sieltä kiviajoilta DNA:hamme. Lähes kaikki eläimet levittävät ns. hajuaan ympäristöön luodakseen sinne sen “oman alueensa”(esim. kanit merkkaavat leuallaan reviriiään, koirat kuseskelevat etc.). Ehkä tämä omista hajuista tykkääminen on osa sitä reviirinluomis viettiä ja toisten hajut koetaan pahaksi puhtaasti siksi kun “koetaan olevan toisen reviirillä”.
Hajuista puheen ollen, nyt pitää mennä vessaan ja sukkamehuni tuoksuu mukavasti nenääni.