Elämän tarkoitus

Elämän tarkoitusMoni on varmasti miettinyt joskus elämänsä aikana, että mikä on elämän tarkoitus. Itse olen joskus pienempänä pohtinut monestikkin asiaa, mutta en ole tullut mihinkään tulokseen, mutta nyt Paranormaali Blogin foorumilla asiaan taas törmänneenä sain ajatukseni järjesteltyä.

Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää. Meidän tarkoituksenamme on kokea täällä maanpäällä ihmisenä olemista ja kaikki pahatkin meille sattuvat asiat ja tekemämme virheet ovat osa kokemusta, joka kehittää meidän sieluamme/tietoisuuttamme. Jos elämä olisi pelkkää paratiisissa olemista, niin sielu ei kehittyisi ollenkaan. Nyt kun välillä elämä potkii päähän ja tulee tehtyä virheitä, niin niistä oppii ja sielu kehittyy.

Elämän tarkoitus on siis elää, kokea ja kehittyä.

Liittykää Elämän Tarkoitus -keskusteluun parablogin foorumilla (kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen).

Mainokset

4 comments so far

  1. Regendos on

    Kyllähän elämäntarkoitukseen kuuluu myös lisääntyä ja pitää maapallosta huolta, sillä jos emme tekisi näin, ei noilla sinun listaamillasi seikoilla olisi mitään sijaa tulevaisuudessa, vai olenko väärässä?

  2. Wespa on

    Toki, olet aivan oikeassa.

  3. aie on

    Mikä on elämän tarkoitus?

    Jos katsoo asiaa ihmisen näkökulmasta voi kokea,
    että se olisi lisääntyminen tai pohtiminen.

    Jos taas katsoo asiaa globaalisti,
    voi se olla kaiken orgaanisen yhteen sulautuvuus.
    Eläimet ja luonto tukevat toisiaan.
    Kaikki hyötyy.
    Iloinen mieli, happi, hiilidioksidi..
    Vahvat kasvit ja eläimet pärjää omissa olosuhteissa heikoille.
    Heikot vie voiton kun olosuhteet ovat päinvastaiset.
    Kiertokulku..

    (Tämä on vaikee: Ihminen on tajunnut liikaa ja
    samalla liian vähän.
    Luonnollisuus ja kiertokulku
    romuttuu!
    Onhan se uskomattoman typerää,
    että satojatuhansia vuosia
    luonto on kehittänyt kasvi- ja
    eläinlajeja, jotka ihminen pystyy
    tuhoamaan hallitsemattomalla
    ”viisaudellaan” suhteellisesti
    hetkessä!
    (Oma etu paras etu,
    vai miten sen pitikään mennä?)

    Universaalisti ajateltuna
    (mihin ihmismieli nyt kykeneekään..
    ja ihmisen kannalta),
    on aivan sama syömmekö lihaa, tuhoammeko maapallomme tai muuta vastaavaa..
    avaruus elää silti.
    Mihin meitä tarvitaan?
    Toisaalta ei ole ”kaukana” avaruuden valloituskaan elinkelpoiseksi.
    Jo nyt olevilla ihmisen saavutuksilla voimme nähdä avaruuden melkein alkuräjähdykseen,
    jos oletamme sen olevan tosi.
    Jos tarpeeksi kauas katsoo ei avaruus ole ehtinyt muuttua,
    koska näkö perustuu valon lähteeseen.
    Valollahan on aika.
    Jos aurinko sammuu huomaamme senkin maassa vasta kahdeksan minuutin päästä.

    Mitä on antimateria ja mitä on avaruuden jälkeen,
    sitä ennen ja onko ulottuvuuksia olemassa?
    Myös avaruustutkijat tutkivat ulottuvuuksia muunmuassa yliopistoissa.
    Ja olihan Einsteininkin suhteelisuusteoriassa Aika vääristyväinen, mitä itse en epäile yhtään.
    Aika on yksi ulottuvuus, joka on rikottavissa.
    Näin ainakin haluan uskoa. Se ei tarkoita sitä,
    että voisi mennä itseään katsomaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaan tietynlainen henkinen ominaisuus, toisenlainen ulottuvuus.

    Mikä on elämän olemus?
    Olemme fyysisiä ihmisenä. Tunnemme myös olevamme henkisiä, sielullisia.
    Eläimet ovat fyysisiä.
    Koirat ajattelevia,
    virukset pieniä eliöitä,
    jotka ovat todella muuntautumiskykyisiä.
    Kaikki erilaisia.
    Jos evoluutio pitää paikkansa, olemme alkujaan jostain jakautuvista soluista.
    Maapallo on puolessa välissä elinkaartaan auringon elämään verrattaen.
    Siitä voi miettiä mitä tulevaisuus tuo tullessaan,
    jos kaikki menee hyvin.
    Joten voi myös ajatella mitä kaikkea ihmismieli ei vielä tiedäkkään?
    Ulottuvuudet, avaruudet, elämät muualla avaruudessa, jotka ovat alkaneet jo varhain ennen maapallon syntymää?
    Voi myös miettiä, että käärme näkee asiat lämpöaaltoina, mikä on ihmisen ulottuvissa ainoastaan nykytekniikan myötä.
    Toisaalta käärme ei näe kolmiulotteista kuvaa kuten ihminen.

    Ja se suurin kysymys, mitä on Sielu?
    Onko kaikki aivokemiasta kiinni?
    Väsyttää jos melatoniinin tuotanto kasvaa,
    suorituskyky paranee adrenaliinista ja
    serotoniini välittää aineet.
    Nämä kyllä fyysisiä enemmänkin.
    Mutta jos aivotajunta häviää,
    niin häviääkö välttämättä tajunta(alitajunta)?

    ”Tajunnan” energia
    Tuleeko energia aivoimpulsseista vai ei?
    Ja jos sielu on energiaa, onko energia vakio ja muuttaako se muotoaan, vai pysyykö se fyysisen olemuksen jälkeen kasassa?

    Pallosalamaakaan ei tieteessä pystytä selittämään, se on olotilaltaan mahdoton.
    Vaikka monet sen sanovat nähneen..

    Myös Nikola Teslan energiamuodot ovat nykytieteen ulottumattomissa.

    Väärä tieto ja oikaisut tervetulleita.
    Kiitos.
    Oli mukava kirjoittaa ja purkaa itseään.
    Toivottavasti herättää keskustelua aiheesta blogiisi..

  4. nörääjä on

    sielu onkin hankala kysymys… :/


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: